Tämän sivun katselemiseksi tarvitset Flash-soittimen version 9.0.115 tai uudemman. Voit ladata soittimen osoitteesta: http://www.adobe.com/products/flashplayer/.

Pages

Slangiksi Toukokuun vika S e on suvivirttä ja Gaudeamusta koko kevätjuhlapäivä. Jengi painaa skoilen dörtsin boseen, joku kesiksen ajaks, joku viimesen kerran. Onnee vaan kaikille, stuiduille erityisesti. Kyl se opiskelumesta löytyy, ku oikeen tsemppaa. Päättäripäivist kaikil on joku muisto, useimmiten nasta, ku kesis kersana alko aina just sinä päivänä. Opparien kesikset ties kyl monelle kesäduunii – muutaki ku oman fyrkan tseenamist. Maikat ku tykkäs ennen dilkkaa ehtoja, ettei vaan päässy klaaraan seuraavalle luokalle liian iisisti. Skoilen maine ois kärsiny, jos kaikki nuijat ois suoraan luokalt slepattu. Sit tartti lesaa ja käydä privaatist tunneilla, ku kans bungas aika karseesti. Joku joutu tuplaanki – tietenki taas sen skoilen maineen takii. Sillon ei ollu kliffa föraa spettarii himaan. Oli suru puseros ja kurjat fiilikset. Vuos oli menny hukkaan ja vanhusten fyrkat. Nykysin ei just luokalle jätetä. Onks tyypit fiksumpii, maikat lellimpii, vai onks skoile muuten käyny iisimmäks ku ennen? Mulle skoilen loppumisen päivä on aina ollu vuoden tärkeimpii. Eri aikoina syy on vaan ollu erilainen. Omist skoileajoista tulee ekana mieleen kansiksen kevätjuhlat. Oli vänkää, ku sai uuden klensan. Oltiin keijui, perhosii tai jotain blumstereit, ihana harsomekko päällä, siivet selässä ja kreppariruusut letissä. Toinen parist oli puolpolvillaan ja toinen pyöri sen ympäri handu mekon helmassa ja toisen handun etusormi polvilteen olevan knubbissa. Samal staililla mentiin jouluna tonttuleikis, ja on se kuvio monta kertaa myöhemmin skulannu aikuistenki geimeissä. Spettarit oli kansikses viel sen verran kunnollisii, et niit kehtas näyttää muuallaki ku himassa. Opparis, viimeistään lukios, numerot rupes oleen vähä toisennäkösii. En mä silti onneks tuplannu ja melkeen aina klaarasin ilman ehtojaki. Ei mun spettareit kehtaa paljon meiän snadien antaa tsiigaa. Menee mummun maine. On ne mulla kyl hyväs jemmassa. Ne oli mutsilla siistis pinkassa. Se oli spaarannu ne kaikki. Oman skoileajan viimesen kevätjuhlan muistan varmaan aina. Hykkylän evakkovuodet oli ohi. Me oltiin Käbiksen nyyan skoilebyggan ekat stuidut. Usein tsiigaan fotoo, mis staijaa melkeen neljäkyt nuorta, ku funtsii et elämä alkaa just nyt. Kundeil sprigit päällä ja friiduil kävelypuvut. Sit Stadin stuidujen marssi Hietsun sankarigravikseen ja illalla bulit geimit Torpalla. Sinne mahtu sillon kaikki Stadin stuidut. Mul oli iltaklensa, ku mutsi oli duunannu, gepyyrii ja tyllii. En mä sen jälkeen oo iltaklensaa tarvinnukkaa. Se oli sitä aikaa, ku kaikil oli viel jonkunmoiset tsenssit toteuttaa unelmansa. Opiskelumestoihin ei ollu semmost ryysistä ku nykysin. Jokunen vuos meni ilman kevätjuhlii ennenku mä pääsin mun lempiduuniin ja sit niit juhlii jatkuki kolkytviis vuotta. Skoilen geimit järkättiin omien oppilaitten kans niin stärästi ku vaan osattiin. Ohjelmii ruvettiin treenaan tarpeeks ajoissa, et varmaan kaikki oli juhlapäivänä kondikses. Ei tarttenu olla snärkkäri, et onnistuuks esitys.Vuorosanat muistettiin ilman kuiskaajaa ja äänen tartti kuuluu perimmäiseen penkkiin asti. Aina sillon kevätjuhla oli mulle tiukka mesta, ku piti eroo oppilaist. Niist oli tullu vähän ku omii penskoja. Öögat siin kostu, ku tartti eronkyyneleit spiidaa. Kevät 1987 on jääny erityisesti mieleen. Meiän perheen juniori pääs stuiduks ja mul oli kuudes luokka, jonka kans oli oltu kimpassa kuus vuotta. Mä olin varautunu jo aamulla nipul nestuukeit ja taisin mä diapaminki jostain pummii. Aamulla ekaks juniorin skoileen. Siel oli valkoset lakit ja ruusut ja tartti alkaa se sliipaaminen. Mun pentu stailina ykköset niskas eikä papruissakaa ollu moittimist. Mä ryysin siit saman tien Myllikään ja muu perhe tuli eellä himaan. Ku mä raotin juhlasalin dörtsii ja näin kaikki ne mun pennut kevätputsis tsittaamas salin penkis sjungaamas suvivirttä, multa aukes hana. Eikä se meinannu kiinni mennäkään. Mä dilkkasin spettarit, kaveerasin jotain niille matkaevääks ja varmaan lysnasinki, ku mulle jotain sanotiin. Halattiin, spiidattiin, griinattin ja – erottiin. Ku mä tulin himaan, mul oli oppilailt saatu lahjasormus sormessa ja taisin mä olla snadisti leveeki siitä. Niinpä meiän vanhempi kundi joutu poskeileen, ku joku stuidujuhlan populast halus tsiigaa meiän kundin spettarii. ”Niin mut ookste nähny mutsin sormuksen!” Onneks kevätjuhlii riittää vielä moneks vuodeks, ku on tota snadii jengii ihan kiitettävästi kertyny. Siel me papan kans stondataan muitten mummujen ja vaarien messis ja ollaan leveit spettareist, ku on ihan toisenlaisii, ku mummun spettarit aikanaan. Raija Tervomaa ● raija.tervomaa@kolumbus.fi Muuta menoa Tähtiä läheltä ja kaukaa H elsingin juhlaviikot valaisee loppukesän illat melkoisella taideloistolla 13. – 31.8. Juhlien alkutahdit soittaa ranskalaisen nykymusiikin huippuryhmä Ensemble Intercontemporain johtajinaan Pierre Boulez ja Susanna Mälkki. Philharmonia-orkesteri puolestaan konsertoi Esa-Pekka Salonen kapellimestarinaan ja Leila Josefowicz sekä Yefim Bronfman solisteinaan. Osmo Vänskä johtaa Radion sinfoniaorkesteria 10 vuoden taon jälkeen. Kamarimusiikin ystäville on tarjolla nuorten eturivin muusikoiden viiden konsertin sarja Kaupungintalolla. Huvila-teltan odotetuimpiin vieraisiin kuuluvat rapakon takaa saapuvat Lou Reed vaimonsa Laurie Andersonin kanssa sekä vaihtoehtorockin kiitelty Wilco sekä Malin ylpeys Oumou Sangare. Kotimaiseen esiintyjäkaartiin kuuluvat niin Maija Vilkkumaa, Katri Helena kuin Scandinavian Music Group. Teatterista pitävien iloksi juhlaviikolle on saatu Alvis Hermaniksen Theatre of Nationsille ohjaama Šukšinin tarinoita, jonka päärooleissa nähdään suositut Jevgeni Mironov ja Tšulpan Hamatova. Dimitri Krymov puolestaan ihastuttaa ohjauksellaan Opus 7. Suomalaista osaamista nähdään Circo Aeron varjosirkusesityksissä. Tanssin hurmaa koetaan Sutra-esityksessä, jossa Ali Thabet esiintyy 17 Shaolin-temppelin munkin kanssa. Kenneth Kvarnström puolestaan esittelee ryhmälleen tekemän Destruction Songin. Kuvataidetta löytyy Amos Anderssonin Taidemuseosta, jonne tulee Susanne Gottbergin ja Markus Kåhren tilateos. Juhlaviikoilla nähdään myös neljän kotimaisen lapsille suunnatun teoksen kantaesitys. Taiteiden yötä vietetään perjantaina 21.8. ● Lisätietoja saa netistä www.helsinginjuhlaviikot.fi -osoitteesta. Helsinki-info ● 3 ● 2009 26 P i i r ro s A r to N y y s s ö n e n