Tämän sivun katselemiseksi tarvitset Flash-soittimen version 9.0.115 tai uudemman. Voit ladata soittimen osoitteesta: http://www.adobe.com/products/flashplayer/.

Pages

Söderblomin kaupunki on kehollinen Juhlaviikkojen uusi toiminnanjohtaja Erik Söderblom toivoo helsinkiläisten ottavan kehonsa ja kaupunkinsa haltuunsa. ” K aupunki on kaupunkilaisen keho. Koska suomalainen kehonkuva on ollut kielteinen – kuin matonpiiskausteline, johon puretaan aggressioita – on sama koskenut kaupunkeja. Kaupunkiin on perinteisesti muutettu pakosta työn vuoksi. Kaupunkia ei ole koettu kodiksi. Onneksi tilanne on muuttumassa. Asukkaat ovat esimerkiksi tulleet Helsingin puistoihin tekemään hitaita ja pehmeitä voimisteluliikkeitä. Haluan juhlaviikkojen olevan paikka, jossa meneillään olevat muutokset tulevat näkyviin”, sanoo Söderblom. Hän siirtyi kuun alussa luotsaamaan Suomen suurinta monitaidefestivaalia Teatterikorkeakoulun vararehtorin ja ruotsinkielisen laitoksen näyttelijäntyön professorin paikalta. Söderblom on visioinut tulevia vuosia, koska alkavan kesän ohjelmisto oli jo valmis. ”Aion luonnostella tekijäjoukkomme kanssa pitkän linjan sisältöstrategian enkä lähde ostelemaan taidetta summittaisesti. On selvää, että estradeillamme tullaan näkemään niin kansainvälisiä kuin kotimaisia huippuja. Parhainta jälkeä eivät kuitenkaan aina tee ammattitaiteilijat.” Ohjelmistoon voi odottaa rajoja rikkovia esityksiä, sillä Söderblom vierastaa taidelajien lokerointia ja kilpailua – ehkä oman monipuolisuutensa vuoksi. Hän on tullut tunnetuksi ulkomaita myöten puheja musiikkiteatterin ohjaajana, mutta hänellä on lisäksi vahva musiikillinen tausta pianon- ja sellonsoitosta sävellystyöhön. ”Taide syntyy, kun luovuus ja taito kohtaavat. Ne voivat kohdata yllättävissä paikoissa, myös taidelajien väleissä ja kaukana lajien ominaisimmista piirteistä. Etsin teoksista taidetta tuijottamatta lajimäärityksiä.” Tämän kesän juhlaviikoilla tullaan sattumalta näkemään myös Söderblomin ohjaus ”1000 Kuolemaa päivässä” Taite-ryhmälle. Teoksessa limittyvät tanssi, musiikki, visuaaliset elementit ja aikakaudet. ”Yhdistämme 1500-luvulla eläneen prinssin ja avantgardistin Gesualdo da Venosan lyriikan ja sävellyksen oman aikamme superlahjakkaan avantgardistin Ville Matvejeffin musiikkiin. Esityksestä päätettiin ennen valintaani. En ota omia juttujani ohjelmistoon myöhemmin”, kertoo Söderblom. lista. Esimerkiksi Hernesaaresta voisi löytyä tiloja, jotka sopisivat tapahtumakäyttöön. Sieltä voisi löytyä myös tilat Lepakon kaltaiselle paikalle. Spontaanit ja epäviralliset paikat ovat tärkeitä. Alitajunnan pitäisi päästä näkyviin kaupungissa, ja varsinkin tällaisessa kuin Helsinki, jota on leimannut sen syntymästä saakka rationaalinen asuttaminen ja asemakaavoitus, jossa kaikenlaiselle luontaiselle muodostumiselle on ollut vähän sijaa.” Helsinkiin viime vuosina perustetut festivaalit ja taidetapahtumat ilahduttavat Söderblomia. Taiteella on hänen mielestään erityisen tärkeä rooli nyt laman aikana. ”Yhteiskunta tarvitsee taidetta työstääkseen kohtaamiaan asioita tunneälykkäällä tavalla. Taide avaa yksilön tai ryhmän kokemukset muille. Voi olla vapautta- vaa ja hyvinvointia tukevaa huomata muiden kokevan asiat samoin. Yhteiskunnan taiteeseen satsaamat rahat tulevat takaisin hyvinvoinnin lisääntymisenä. Onkin hyvä, että tapahtumat on otettu mukaan esimerkiksi kaupungin strategiaan.” Kekkosen haamu Söderblom on pohtinut paljon suomalaisuutta töidensä takia, mutta myös taustansa vuoksi. ”Koko elämäni on ollut suomenruotsalaisuuden vuoksi tutkimusmatka suomalaiseen yhteiskuntaan ja taiteellisen toimintani ytimenä on ollut hämmennys. Me suomalaiset olemme muiden silmissä oikeasti oudompia ja erilaisempia kuin kuvittelemme. Kun pinnistelemme ollaksemme omaperäisiä, syntyy vain piinallista jälkeä.” Söderblom on saanut verenperintönä ruotsin kielen lisäksi sävelkielen, sillä kapellimestari-isän työn vuoksi musiikki oli elimellinen osa perheen arkea. Molemmat pojatkin ovat johtaneet orkestereita, Erik Helsingin Kamarijousia. Musiikki ei ole kuitenkaan päällimmäisenä hänen lapsuusmuistoissaan 60-luvun Munkkiniemestä. ”Mieleeni on jäänyt fellinimäisiä kuvia jäällä hiihtämisestä. Aina kun sumussa näkyi pälyilevä hahmo, tiesin astua syrjään ladulta, sillä adjutantin takaa ilmestyisi pian haamun lailla presidentti Kekkosen jättiläismäinen olemus. Lapsuuteni Munkka oli ihan eri paikka kuin Helsinki, jonne olisi pitänyt matkustaa ratikalla aggressiivisten lipuntarkastajatätien silmien alla. Kävi vielä niinkin, että tultuani kymmenkesäisenä ostamaan farkkuja Pitkänsillan toiselle puolelle, minut ryöstettiin heti.” ”Kun pinnistelemme ollaksemme omaperäisiä, syntyy piinallista jälkeä.” Nykyisin Erik Söderblom asuu perheineen Etu-Töölössä. ”Kyllä meilläkin raikaa musiikki, koska lapsilla on soittoharrastuksia ja vaimo on ammattimuusikko. Pidän Töölöstä, mutta jos saisin muuttaa asioita, poistaisin takapihojen aitaukset ja täysasvaltoinnit. Kannustaisin asukkaita hyödyntämään yhteispihoja. Rajoittaisin autoilua keskustassa, koska autoista tulee hurjasti äänisaastettakin. Itse nautin kaupungista kuljeskelemalla ja katselemalla kattoprofiileja. Horisontin yläpuolella tapahtuu yllättävän paljon.” Tiina Kotka Lepakolle jatkaja Tuore toiminnanjohtaja aikoo tutkia, löytyisikö Helsingistä kiinnostavia hyödyntämättömiä esityspaikkoja. Söderblomin mielestä kaupunkiin tarvittaisiin kiireesti esimerkiksi suuriin teatteriproduktioihin sopiva tila. ”Jos haluaa tuoda tänne isoja häppeninkejä, on tuotava telttakin, ja se on kalKu va J u k ka U o t i l a ”Kaupunki muuttuu kaiken aikaa. Haluan muutosten tulevan näkyviin juhlaviikoilla”, toteaa Erik Söderblom. Helsinki-info ● 3 ● 2009 28