Tämän sivun katselemiseksi tarvitset Flash-soittimen version 9.0.115 tai uudemman. Voit ladata soittimen osoitteesta: http://www.adobe.com/products/flashplayer/.

Pages

Löytöretkeilyä Helsingin puistoissa Puistojen historia avaa kaupunkielämään uusia näkökulmia. K un luonto muokkaantuu osaksi kaupunkia ja muuntuu puistoksi, syntyy aivan omanlaisiaan elämyksiä ja vapaaajan vieton muotoja. Vanhojen puistojen kulttuurihistoria vie kiehtoville retkille kaupunkielämän kehitysvaiheisiin. Helsingin puistoihin voi perehtyä kaupungin järjestämillä puistokävelyillä pitkin kesää. Nojatuoliretkeilyyn on tarjolla kaksi uudehkoa, varsin perusteellista kirjaa, joista toinen kertoo Kaivopuiston historiasta, toisessa etsitään kaupungin kätkettyjä viherparatiiseja. Nojatuolimatka viheriöille Tullisaari, Laajasalo (2001). ”Monet Helsingin puistoista ovat syntyneet unelmasta ja toiveesta rakentaa parempaa kaupunkia. Niiden taustalla on usein ollut ajatus hyvästä elämästä”, kirjoittaa taidehistorioitsija Julia Donner Löytöretki Helsinkiin -kirjassa. Väitöskirjaansa varten muun muassa Aino Sibeliuksen puutarhaa tutkinut Donner on kulkenut Helsingin puistoissa ja puutarhoissa valokuvaaja Taneli Eskolan kanssa. Yhteistyöstä syntyneessä teoksessa laaja-alainen kulttuurihistoriallinen tietämys ja kirjallisuuden Helsinki-kuvaukset yhdistyvät oman kokemuksen kautta suodattuvaan pohdintaan tavastamme kokea ja muistaa elämämme puistoja. Puiston määritelmä on teoksessa väljä. Tekijöille merkitykselliseksi kokonai- Koivu. Kuva Kaivopuisto-kirjasta. suudeksi riittää kapea puurivistökin, joskus yksittäinen puu. Mutta toki he kulkevat myös Helsingin rakastetuissa vanhoissa puistoissa – Kaisaniemessä, Töölönlahdella, Sinebrychoffin puutarhassa – ja toisaalta nostavat esiin vähemmän tunnettuja viherkeitaita eri puolilta kaupunkia, kuten Kallion ja Hermannin helmiä ja lähiöpurojen herkkiä luonnonympäristöjä. Taneli Eskolan kuvissa kaupunki puistoineen, rantoineen ja kätkettyine paratiiseineen tulee kohti intiiminä, yllätyksellisenä ja samaan tapaan palkitsevana kuin odottamaton läheisyyden tai yhteisyyden kokemus kauan tuntemamme, mutta etäiseksi jääneen ihmisen kanssa. Eskolan Helsingissä vallitseva vuodenaika on muu kuin hehkuva kesä ja monet yksityiskohdat paljastuvat vain hitaasti sille, jolla on aikaa katsoa. Ku va Ta n e l i E s ko l a Kauppaneuvoksen unelmat H elsingin puistojen historiaa ei voi pitkälti penkoa törmäämättä isättömään puotipuksuun, josta tuli 11-lapsisen perheen pää, tupakkatehtailija, kulttuurimesenaatti ja puistokulttuurin pioneeri. Helsinkiläisen kauppahuoneen omistaja Henrik Borgström (1799 – 1883) oli aikansa monitoimimies. Laaja-alaisen liiketoiminnan lisäksi häntä kiinnostivat taiteet ja kirjallisuus, hän oli Zachris Topeliuksen ja J.V. Snellmanin ystävä, ja intohimoisen viehättynyt puutarhataiteesta. Borgströmin Kruununhakaan vuonna 1834 perustama tupakkatehdas laajeni vaiheittain Meritullinkadun ja Pohjoisrannan kulmassa ja jatkoi toimintaansa 1920-luvun lopulle asti. Borgströmin kaupungin kaunistamiseksi perustamista puistoista helsinkiläiset saavat nauttia tänäkin päivänä. kiellolla valtakuntansa rajat. Keskieurooppalaisiin kylpylöihin ja huvittelupaikkoihin tottuneiden varakkaiden venäläispiirien oli nyt löydettävä matkakohteita kotimaasta. Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa vikkelä-älyinen Henrik Borgström kutsui koolle kylpylä- ja kaivohuoneyhtiön perustavan kokouksen. Kaupungilta vuokratulle kallioiselle niemelle ryhdyttiin rakentamaan komeaa englantilaistyylistä puistoa meren rantaan sijoittuvine kylpylaitoksineen. Lisäksi pidettiin tarpeellisena erityistä kaivohuonetta terveellisiksi uskottujen mineraalivesien nauttimiseen. Hanketta ei haitannut edes luonnonlähteen puuttuminen alueelta, sillä yhtiön perustajiin kuului kemisti ja tehtailija Victor Hartwall, jonka tuottamia mineraalivesiä jo anniskeltiin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, kertovat Martti Helminen ja Mikko-Olavi Seppälä tuoreessa Kaivopuiston historiateoksessa. Kaivopuiston kylpylän avajaisia vietettiin kesäkuussa 1838. Kaivohuoneen ja rannan kylpylaitoksen yhdisti puiston pitkä pääkäytävä Iso Puistotie. Kallioselänteiden suojaan oli istutettu jalopuita ja koristepensaita. Keinolammessa uiskenteli joutsenia ja korkeilta kallioilta avautuivat huikeat merinäköalat. Höyrylaivaliikenne toi Helsinkiin vieraita Pietarista, Tallinnasta ja Tukholmasta. Itäiseen ja läntiseen Kaivopuistoon parempi väki rakensi itselleen villoja ja kesäresidenssejä, loistokkaimpana venäläisen ruhtinatar Zinaida Jusupoffin nelikerroksinen kivitalo. Kylpyläelämä kukoisti 1850-luvulle asti. Sitten koleraepidemia, Krimin sota ja Venäjän vapaamielisempi matkustuspolitiikka tekivät lopun Helsingistä hienoston kesäkohteena. Eläintarha jäi elämään Junaradan ja Viipurinkadun välissä, korkeiden kallioiden alla avautuu vehreä laakso lampineen ja näköalapaviljonkeineen. Alppipuiston alue Linnanmäen alapuolisilla rinteillä kuului aikoinaan niihin laajoihin maihin, jotka Borgströmin 1850-luvulla perustama puistoyhtiö oli vuokrannut Töölönlahden pohjoispuolelta. Helsinki-info ● 3 ● 2009 Kylpylän nousu ja tuho Unelmat sekä kauneuden että terveyden edistämisestä yhtyivät mainioon liiketaloudelliseen tilaisuuteen 1830-luvun Helsingissä, kun keisari Nikolai I sulki matkustus- 8 Ku va Ta n e l i E s ko l a