Tämän sivun katselemiseksi tarvitset Flash-soittimen version 9.0.115 tai uudemman. Voit ladata soittimen osoitteesta: http://www.adobe.com/products/flashplayer/.

Pages

10 Helsinki-info ● 6 ● 2010 V irallisesti puisto on nimeltään Van- ha kirkkopuisto, sillä puistossa sijait- see yksi Helsingin vanhimmista kirkoista. Koko syksyn vuonna 1710 rutto teki tuhojaan Helsingissä. Syynä ruton tuloon Pohjolaan oli Baltian maissa käynnissä ol- leet taistelut ja liikkeellä ollut suuri pa- kenevien siviilien määrä. Henrik Forsius kertoo ensimmäisessä Helsingin histo- riaa käsittelevässä julkaisussa vuodel- ta 1755, että kulkutaudin toivat kaupun- kiin kaksi Liivinmaalta paennutta nais- ta, äiti ja tytär. On arvioitu, että Helsingin vakinaises- ta väestöstä menehtyi 650, siis noin puo- let silloisista helsinkiläisistä. Mitä tapah- tui lukuisille maaseudulle paenneille kau- punkilaisille jää arvailujen varaan. Tän- ne saapuneista pakolaisista kuoli satoja, arviolta lähes yhtä paljon kuin itse kau- pungin asukkaita. Henrik Forsius esittää haudattujen luvuksi kaikkiaan 1 185 henkeä. Ensik- si ruttoon kuolleita haudattiin silloisel- le kaupungin hautausmaalle, joka sijait- si nykyisen Senaatintorin läntisen osan kohdalla. Pian oli kuitenkin kulkutau- din uhreja ryhdyttävä hautaamaan kau- punkialueen ulkopuolelle. Paikaksi va- littiin alue Kampissa, jonne oli jo hieman aiemmin, 1600-luvun lopulla haudattu tu- hoa tehneiden suurten katovuosien sa- dat uhrit. Suuri Pohjan sota, jota käytiin monilla rintamilla, oli alkanut vuonna 1700. Ruot- si-Suomi ja Venäjä ajautuivat sotaan, jon- ka aikana Suomi miehitettiin ja tuhottiin laajalti. Siihen päättyi Ruotsin suurvalta- aika. Nuoren kuningas Kaarle XII johta- mat ruotsalaissuomalaiset joukot kärsi- vät ratkaisevan tappion Pultavassa, ny- kyisen Ukrainan alueella vuonna 1709. Kuninkaan onnistui paeta Turkkiin, mut- ta venäläiset aloittivat tämän jälkeen val- loitusretkensä, ensin Baltian maihin, eli silloiselle Liivinmaalle ja sitten Suomeen. Kesäkuun 13. päivänä vuonna 1710 Ruotsi-Suomen tärkeä puolustuskaupun- ki, Viipuri, antautui pitkän piirityksen jälkeen. Elokuun 11. päivänä venäläis- joukot aloittivat hyvin linnoitetun Tal- linnan piirityksen. Asukkaiden kauhua li- säsi se, että heti piirityksen alettua kävi ilmi kuinka kaupungin muurien suojas- ta turvaa hakeneiden liivinmaalaisten sotapakolaisten mukana sinne oli saapu- nut kauhea kulkutauti – rutto. Venäläis- ten saavuttua Pohjois-Viroon pakolaiset suuntasivat Suomeen ja niin elokuun al- kupuolella ehti heidän mukanaan rutto saapua tännekin. Tallinna antautui ru- ton ja venäläispiirityksen uuvuttamana syyskuun lopulla. Mikä ihmeen ruttopuisto? Vanha kaunis kirkkopuisto Bulevardin varrella tunnetaan yleisesti myös nimellä ruttopuisto. Nimi viittaa kauhistuttavaan kulkutautiin joka teki tuhojaan Helsingissä tasan 300 vuotta sitten. K u v a K i m m o B r a n d t Moni ei arvaa Vanhaa kirkkopuistoa ja sitä ympäröivää aluetta ruttoon kuolleiden hautausmaaksi. Myöhemmin, joulukuussa 1826 vihittiin käyttöön puiston kirkko. Puiston sisäänkäynnin porttiin on kiinnitetty muistotaulut ruton uhreille. K u v a R h i n o c e r o s O y Nyt oli vihollinen jo Viipurissa ja Suo- menlahden vastarannalla Tallinnassa. Sa- maan aikaan pelossa eläneiden helsinki- läisten keskuudessa levisi rutto tehden tu- hoaan. Pakolaisia virtasi lisää koko ajan, viipurilaisten ja muiden itäsuomalaisten lisäksi Itämeren maakunnista, Riiasta ja Tallinnasta. Ahtautta lisäsi Helsinkiin ma- joitettu sotaväki. Näissä oloissa oli ruton leviämiselle erittäin suotuisat olosuhteet. Viranomaisten vaatimattomista ohjeista ruton vastustamiseksi ei ollut lainkaan hyötyä, ja niin kammottava kulkutauti jat- koi voittokulkuaan koko syyskauden aina joulukuun lopulle saakka. Alue, jonne on haudattu sekä nälkään että ruttoon kuolleet, ulottuu paljon laa- jemmalle kuin itse Vanha kirkkopuisto. Puiston kohdalla oleva kortteli Annanka- dulta Fredrikinkadulle ja samaisen kort- telin vastapäinen kortteli Bulevardin toi- sella puolella, kuten kadutkin on raken- nettu juuri noiden 1600- ja 1700-lukujen ankeiden aikojen uhrien hautojen ylle. Hautakivet, jotka yhä ovat nähtävis- sä Vanhassa kirkkopuistossa muistuttavat meitä ajasta, jolloin alue toimi varsinaise- na hautausmaana vuosina 1790 – 1829, jon- ka jälkeen Hietaniemen vanhin osa otet- tiin käyttöön. Hautausmaa-aika oli vuo- sikymmeniä ruton jälkeen eikä yksikään säilyneistä kivistä ole pystytetty nälkään tai ruttoon kuolleen haudalle.