Tämän sivun katselemiseksi tarvitset Flash-soittimen version 9.0.115 tai uudemman. Voit ladata soittimen osoitteesta: http://www.adobe.com/products/flashplayer/.

Pages

24 Helsinki-info ● 6 ● 2010 Alexis Kouros kaipaa aitoa kansainvälisyyttä Kaksi vuosikymmentä Suomessa asunut Alexis Kouros viihtyy Helsingissä eikä voisi kuvitella asuvansa Suomessa missään muualla. A lexis Kouroksen työhuoneen nahkasohvaa ko- ristavat kirkasväriset villakangastyynyt tuovat mieleen miehen synnyinmaan Iranin. ”Tyynyt saattavat hyvinkin olla alun perin Ira- nista, mutta Ikeasta ne on ostettu”, Kouros nau- rahtaa. Tyynyt ovat omistajansa tavoin erinomai- nen esimerkki globaalista maailmasta. Lääkäri, ohjaaja, kirjailija ja toimittaja Alexis Kouros on kulkenut pitkän tien Iranista Helsin- kiin. Ammatin ja kotimaan muutokset ovat olleet pitkälti sattumaa. Suomeen hän muutti vuonna 1990 Unkarista, jossa hän opiskeli lääketiedettä. ”Etsin maata, jossa suorittaisin jatko-opinto- ni. Lähetin tiedusteluja eri maihin ja Suomi vas- tasi nopeimmin, koska lääkäripulaa helpottamaan tarvittiin myös ulkomaalaisia lääkäreitä”, Alexis Kouros kertoo. Suomeen saavuttuaan hän työskenteli amanu- enssina ja opiskeli suomen kieltä. Jo kolmen kuu- kauden kuluttua hän työskenteli lääkärinä Porin kaupungin sairaalassa. ”Toisessa taskussani oli sanakirja ja toisessa lista tärkeistä lauseista ja termeistä. Hoitajilta sain myös apua tarvittaessa.” Persiaa äidinkielenään puhuva Kouros kom- munikoi suomen lisäksi myös unkariksi, englan- niksi ja saksaksi. Suomen kielen hän on omak- sunut niin hyvin, että myös kirjoittaa suomeksi. Lääketieteestä luovaan työhön Nykyään Alexis Kouros työskentelee perustamiensa ja omistamiensa englanninkielisten SixDegrees ja Helsinki Times -lehtien päätoimittajana. Hän on myös kirjoittanut, tuottanut ja ohjannut yli kak- sikymmentä dokumentti- ja lyhytelokuvaa sekä suomalaisesta elokuvasta kertovan televisiosar- jan. Hänen esikoisromaaninsa Gondwanan lapset voitti vuonna 1997 Finlandia Junior -palkinnon. ”Kirjoitin ensimmäisen kirjani lääkärintyön ohella. Siirtyminen kulttuurin puolelle ja luovaan työhön tapahtui pikku hiljaa”, Kouros muistelee. Helsinki Timesin päätoimittajuus ja toimitus- johtajuus vie miehen ajan lähes kokonaan. ”Haaveilen, että voisin keskittyä enemmän kirjojen ja elokuvien tekemiseen. Haluaisin nii- den kautta tarjota uusia oivalluksia ja näkökul- mia elämään.” Kirjoittaminen on ollut Alexis Kourokselle luontaista jo nuoruudessa, jolloin hän kirjoitti myös runoja. ”Aiemmin en kuitenkaan ajatellut kirjoittami- sen olevan minulle koskaan ammatti.” Kansainvälisyys on voimavara ”Helsinki, johon muutin kaksi vuosikymmentä sit- ten, oli paljon pienempi ja hiljaisempi kuin ny- kyään. Etnisiä ravintoloita oli kaksi, pizzerioita yksi ja ulkomaalaisia vähän. Helsinki on muuttu- nut ja kehittynyt hyvään suuntaan”, Kouros sanoo. Helsingin lisäksi Kouros on Suomessa asunut Paimiossa, Turussa, Tampereella, Porissa, Kausti- silla ja Kuopiossa. Nyt hän ei osaisi kuvitella asu- vansa muualla kuin Helsingissä. Koti ja työpaik- ka ovat Kalliossa. ”Palvelut ovat lähellä, julkinen liikenne on toi- miva ja hintataso siedettävämpi kuin kantakau- pungissa”, Kouros kuvailee kotikulmiaan. Hän nauttii erityisesti Helsingin mielenkiin- toisista ihmisistä, ravintoloista, palveluista, kir- jastoista ja kirjakaupoista, mutta toivoo enem- män keskustelua kansainvälisyyden ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten mahdollisuuksista hyö- dyttää Suomea ja Helsinkiä. ”Kansainvälisyyden myönteisiä puolia pitäi- si korostaa paljon nykyistä enemmän. Suomella ja Helsingillä ei ole varaa muukalaispelkoon. Jos Suomi ja Helsinki haluavat aidosti olla maailman- laajuisesti merkittäviä, pitäisi budjetissa panostaa kantaväestön asennekasvatukseen.” Kansalaisten kasvattaminen kansainvälisyy- den arvostamiseen rinnastuu vaikkapa ympäris- tötietouden lisäämiseen. ”Hiilijalanjäljestä puhutaan paljon, miksi suo- malaisia ja helsinkiläisiä ei ohjata hyväksymään Suomessa elävät siirtolaiset. Globalisaation tuo- mat muutokset ovat peruuttamattomia, paluuta menneeseen ei ole. Suomessa asuvissa ulkomaa- laisissa on valtavasti potentiaalia, jota ei osata eikä haluta hyödyntää”, Alexis Kouros sanoo. ”Olen Suomen kansalainen ja kotini on täällä, mutta en tunne itseäni suomalaiseksi, koska mi- nulle ei suoda sitä. Integraation pitäisi olla kak- sisuuntainen prosessi, jossa myös vastaanottajan on oltava aktiivinen.” Päivi Arvonen K u v a P ä i v i A r v o n e n